Minkälaista on hyvä nykypäivän johtajuus? Mitä seikkoja tulee ottaa huomioon johtajuuden suuren kokonaisuuden hallitsemiseksi? Kyky priorisoida asioita näyttelee suurta osaa menestyvän johtajan arjessa.

Hyvä johtaja osaa priorisoida

Johtajuus on kuin kansantalous, jokaisella on siitä mielipide, mutta harva siitä kovin paljon ymmärtää. Johtajuuden osalta eräs koominen ääriesimerkki oli eräs armeijassa tapaamani henkilö, jonka mielestä johtajan tärkein ominaisuus on osata huutaa mahdollisimman kovaa. Ei päässyt tämä sankari johtajakoulutukseen, eikä ole naamaa näkynyt Kauppalehden sivuillakaan. Täytyy kuitenkin antaa tunnustusta rohkeudesta yrittää valita tärkein asia monimutkaisesta kokonaisuudesta, ja rohkeudesta kertoa se suureen ääneen.

Priorisointi onkin yksi johtajuuden kulmakivistä, sekä itsensä että muiden johtamisessa, eikä se oikein onnistu ilman rohkeutta. Moni yrittää ihan vain varovasti priorisoida, mutta silloin lopputulos jää tiskivedenharmaaksi kompromissiksi.

Priorisoinnin merkitys perustuu siihen, että suurin osa johtajuutta vaativista operaatioista joudutaan toteuttamaan rajallisilla resursseilla. Priorisoinnilla niukoista resursseista saadaan suurempi hyöty irti.

Kuulostaa tekniseltä optimointitehtävältä, vai mitä? Väärin. Pelkästään allokoimalla, aikatauluttamalla, kohdistamalla tai jakamalla päädytään juuri edellä kuvattuihin latteisiin kompromisseihin. Tuloksia tuottava ja johtajuutta sisältävä priorisointi puolestaan vaatii onnistuakseen hylkäämistä, luopumista, romuttamista ja konflikteja.

Priorisointi on eriarvoistamista, ja vain asioita eriarvoistamalla saadaan kokonaisuuteen dynamiikkaa. Hyvä esimerkki tästä on yritysten arvot. Minkä yrityksen arvot ovat vastuullisuus, ekologisuus, ihmiset ja kehitys? Ihan minkä tahansa. Hyviä asioitahan nuo ovat, mutta tuskin auttavat kovin paljon eteenpäin, koska:

  1. Niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, ei yrityksen tai yhteisön ”omia” arvoja
  2. Niiden kirjaaminen arvoiksi herättää epäilyksen siitä, että ne on listattu arvoiksi, koska niitä on vaikea löytää käytännön toiminnasta
  3. Harva innostuu niistä ihan sydämensä pohjasta, tai yhtään.
  4. Ne vievät tilan aitojen, innostavien ja rohkeiden arvojen tieltä.

Tämänkin ilmiön taustalla on pelko. Yhtäkään geneeristä ja maailmaa syleilevää itsestäänselvyyttä ei uskalleta jättää pois, ettei kukaan vain vahingossa kuvittele ettemme olekaan vastuullisia tai ekologisia. Pelätään siis virheitä ja samalla vesitetään tilaisuudet tehdä jotain merkityksellistä.

Tulosta syntyy hyvällä joukkueella, joka kulkee kohti yhteistä innostavaa tavoitetta. Se ei toteudu manageeraamalla asioita, vaan siinä tarvitaan johtajuutta, eikä se onnistu ilman priorisointia. Niukkojen resurssien tuskaa voidaan tietysti helpottaa hankkimalla lisää resursseja, mutta siinäkin puuhassa kannattaa olla tarkkana, että mitä ulkoistaa ja mitä ei. On tehtävä valintoja, mutta valintojen tueksi kannattaa toki pyytää asiantuntijoiden näkemyksiä.

Comment